Käyttäjät eivät lue!

Monet webiin suunnittelevat tai sisältöä tuottavat eivät tunnu vieläkään täysin sisäistävän sitä, kuinka vähän ihmiset lukevat mitään tekstejä netissä. Monet jo ymmärtävät että pitkät tekstit ovat huonoja ja että varsinaisia ohjetekstejä ei tulisi kirjoittaa. Tämä ei kuitenkaan riitä.

Usein varsin selkeältäkin tuntuva asia saattaa aiheuttaa ongelmia josta syystä en voi liikaa korostaa sitä, että kaikki asiat kannattaa testata ennen käyttöönottoa.

Michael Woloszynowicz kirjoittaa blogissaan kirjoituksessa Your Users Won’t Read asiasta, jonka olen itsekin huomannut tarkkaillessani ihmisten tietokoneenkäyttöä. He eivät useinkaan lue esimerkiksi virheilmoituksia tai kyllä/ei kyselyikkunoita vaan vastaavat nopeasti vain jotain, jotta pääsisivät pian eroon “turhasta ikkunasta”  takaisin sillä hetkellä suorittamansa tehtävän pariin.

Woloszynowicz kirjoittaa havainnostaan jossa käyttäjälle näytettiin varsin yksinkertainen valintaikkuna jossa kysyttiin onko heillä jo käyttäjätunnukset palveluun.

Image from http://www.w2lessons.com/2012/01/your-users-wont-read.html

Havainnekuva napista ja sitä klikatessa aukeavasta ikkunasta.

Käyttäjät tulkitsivat aukeavan ikkunan kuitenkin väärin. Mitä tapahtui oli se, että käyttäjät luulivat avautuvan ikkunan olevan vain vahvistus sille, haluavatko he “hyväksyä kutsun” kuten edellisen napin teksti kuului ja valitsivat kyllä-vaihtoehdon. Käyttäjät eivät siis lukeneet lainkaan laatikon sisällä olevia tekstejä!

Mitä käyttäjät todellisuudessa lukivat.

Yllä olevassa kuvassa siis korostettu ne asiat jotka käyttäjät lukivat. Kayttäjien ajatusmaailma oli, että kyseessä on normaali varmistusikkuna. Tällöin he eivät kuluta aikaansa lukemalla turhia tekstejä. Tapahtumassa voi havaita myös toisen käyttäjien toimintatavan: he eivät käy läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja punnitse niistä harkiten sopivinta, vaan valitsevat heti ensimmäisen vaihtoehdon joka tuntuu edes läheisesti sopivalta heidän senhetkiseen tavoitteeseensa. Tässä tapauksessa se oli tuo kyllä-nappi (koska he luulivat kyseessä olevan normaalin “oletko varma?” -varmistusikkunan).

Väärä valinta tuo paljon lisäongelmia

Kyllä-valinta vei käyttäjät lomakkeeseen, joka oli tarkoitettu ainoastaan niille joilla oli jo valmiit tunnukset palveluun. Tästä seurasi paljon lisäongelmia. He luulivat lomakkeen olevan tunnusten tekolomake ja hämmentyivät kun lomake valitti vääristä tunnuksista. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut ihmisen virheentekemisestä ja voi tosiaan kestää kauan ennen kuin he tajuavat että yrittävät ylipäänsä väärää lomaketta.

Koko virhe johtuu siitä että käyttäjät eivät lukeneet yhtä lausetta tuossa valintaikkunassa. Lue Woloszynowiczin blogi niin näet miten he korjasivat virheen.

Tarinan ensimmäinen opetus on se, että käyttäjät eivät lue ja toinen opetus on taas kerran se, että yksinkertaisimmiltakin tuntuvat toiminnot kannattaa testata käyttäjillä ja mielellään mahdollisimman lopullisella sisällöllä jos vain mahdollista.

Suomen Kuvalehdeltä artikkeli VR lippu-uudistuksesta

Jatketaanpa nyt aihetta VR lippu-uudistuksesta kun olen käsitellyt asiaa esimerkiksi täällä ja täällä. Suomen Kuvalehti julkaisi VR:n lippu-uudistusta käsittelevän artikkelin Näin VR sotki lippujärjestelmänsä – Miksi it-projektit epäonnistuvat?. Laitetaanpa heti lainaus artikkelista:

Sen seurauksena projektin puutteet paljastuvat vasta aivan loppuvaiheessa, jolloin niiden korjaaminen on vaikeaa ja erityisesti kallista.

Kokemus osoittaa, että toimivien ja helppokäyttöisten järjestelmien tekeminen edellyttää jatkuvaa testaamista ja koekäyttäjien osallistumista.

Se, että lääkärit kiroilevat huonosti toimivia ja vaikeasti käytettäviä tietojärjestelmiä, kielii vesiputousmallin käyttämisestä: lääkärit osaisivat antaa korjausehdotuksia, mutta heidän ideoitaan ei voida huomioida, koska ominaisuudet lyötiin lukkoon jo vuosia sitten projektin alkuvaiheessa.

Sama ongelma vaivaa useita suurella budjetilla, yhtenä projektina tehtyjä palveluita: niissä on virheitä ja järjettömyyksiä, jotka on varmasti huomattu. Suunnan vaihtaminen vain on onnistunut yhtä kankeasti kuin Titanicilla.

No niinpä (boldaus on omani). Muutenkin ihan hyvä artikkeli vaikka painottuukin pääasiassa tekniikkaan eikä varsinaisesti käytettävyyteen. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehden sivuilta.

 

Avoin HCI kurssi Stanfordin yliopistossa

Kaikki käyttäjäkokemuksesta ja käytettävyydestä kiinnostuneet nyt hereillä. Stanfordin yliopistossa alkaa Helmikuussa 2012 avoin Human-Computer Interaction kurssi. Laitetaan tähän lainaus wikipediasta niille joille termi ei sano mitään:

HCI (engl.human-computer interaction) tarkoittaa ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta ja sen tutkimusta. Kyseessä on monitieteinen tutkimusalue, jossa ihmisen ja tietokoneen toimintaa tarkastellaan useista eri näkökulmista. Tällaisia ovat esimerkiksi kognitiivinen psykologiatietojenkäsittelytiedekäyttöliittymätkäytettävyys ja ohjelmistot.
[...]
Ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksen tavoitteena on kehittää yhä luontevampia ja luonnollisempia vuorovaikutustekniikoita ja -rakenteita luomaan yhä helpompia ja monipuolisemmin ihmisen piirteitä huomioon ottavia vuorovaikutusratkaisuja.

Aivan mahtavaa! Kurssin sisältö koostuu lyhyistä n. 10 minuutin videoluennoista ja kurssin yhteydessä olevasta foorumista. Ilmoittautumislomakkeen, lisätiedot ja usein kysyttyjä kysymyksiä löydät täältä: http://www.hci-class.org/

Onneksi huomasin kurssikokonaisuuden ajoissa, täytyypä liittyä ja raportoida vaikka tänne kokemuksia.

Tarkkaa aloituspäivämäärää tai ilmoittautumisen sulkeutumista ei silmiini osunut. Tässä vielä sähköposti joka tuli kurssille liittymisen jälkeen:

Dear Lasse Arola,

Thank you for signing up for the Human-Computer Interaction online class (http://www.hci-class.org). The class will start in February 2012, and we will contact you again via email before the class starts.

Feel free to forward this email to your friends who might be interested in Human-Computer Interaction or any of the other classes offered.

See you in class in February 2012!

Scott Klemmer
Human-Computer Interaction